Mut asiasta toiseen. Ajattelin täs kertoo vähän ittestäni. Eli oon Jenni yks näistä ihanista blogaajista ja mä pelaan futista ilveksessä ja pidän shoppailusta, muodista, urheilusta ja kaverien kaa olosta. Oon välillä vähän yli energinen ja nauran melki kaikelle ja siks varmaan mul on vähän omalaatusia juttuja.
Ja sit asiasta kolmanteen! Tänään vaihtu meijän lukiossa jakso, joka merkkas sitä et en ollu aina samoil tunneil näiden meijän mussukoiden kaa. Joten oli aika mielenkiintoinen päivä uusineen tuttavuuksineen. Mutta mun ilta oli vielä mielenkiintoisempi! Mulle oli soitettu aikasemmin päivällä Stockmannilta, että mun rakas DKNY -kello oli tullut takuukorjauksesta. No mä lähdin sit reippaana tyttönä hakee sitä. Kysyin sitä kelloo sellaselta harjoittelijalta, joka lähti hakee jotain kokeneempaa jolla ois avaimet niihin arvotavarakaappeihin. Sitten siihen tuli sellainen vanhempi nainen, joka etsi ja etsi ja etsi sitä kelloo varmaan seitsemästä eri kaapista. Ja kun se ei löytäny sitä niin se pyysi apujoukkoja. Sieltä pompi sit varmaan joku kahdeksan tyyppiä kaivaa niitä samoja kaappeja ja kaiken lisäks ne vielä ryntäili edes takaisin kakkoseen ja kolmoseen. Siellä alko olee jo huomioliivimummoilla hätä, kun ne kauppa-asistentit etsi sitä mun kello jo kolmatta kertaa samoista paikoista, eikä auttanu niitä mummoja päättämään oranssin ja ORANSSIn kaulaliinan väliltä. Lopulta joku niistä kauppatyypeistä keksi kysyä, että mistä numerosta se puhelu oli tullut. Mä näytin sitten sen numeron ja selvis, että mun kello on jotenkin eksyny Helsingin Stockmannille. Siitä sit ne etsijät hajaantu ku lähin lampsii bussille.
No mun tuurilla arvaa, että kun oon tulossa bussipysäkille mä nään sen mun rakkaan bussin siellä pysäkillä. Ja siitähän se kysymysten riemuvoitto lähtee: "lähenkö juoksee, että kerkeen bussiin?", " Entä jos se ehtii lähtee ja mä näytän ihan tyhmältä?", "Ehtisinkö mä kotiin sillä toisella bussilla nopeemmin?", "Kuka mä olen?", "Mikä mun paikka on tässä maailmassa?", "Onko kaikella tarkoitus?!".
Päädyin sit siihen juoksu vaihtoehtoon ja taas mun tapaan, kun ehdin bussin ovelle, se kuski sulkee sen oven. Mä sit siinä koputan siihen oveen, että pääsiskö vielä sisään, mut se MIESkuski kattoo vaan mua nenänvarttaan pitkin tähän tapaan:
Ja sit se ajo pois.
Ja vaikka varmaan musta piti tuntua tältä:
Musta tuntuu vaan tältä:
Long live Stockmannin myyjät ja veemäiset mieskuskit <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti